Millä tavoin pomo kulkee rinnalla elämän käänteissä Granlundilla?
Miten hyvä pomo toimii, kun työntekijä tarvitsee joustoa työaikoihin opintojensa vuoksi? Tai kun poikkeustilanne heittää kerralla koko työnteon uusiksi? Toisinaan pomon tuki on korvaamaton, kun oma jaksaminen on tiukilla.
Veera Varis, Timo-Mikael Sivula ja Anna Vähä-Nuuja ovat päässeet todistamaan hyvän pomon merkitystä elämän eri käänteissä ja kertovat kokemuksistaan Granlundilla.
Annan pomo riensi apuun, kun koko työarki vaihtui pandemian myötä verkkoon
Anna Vähä-Nuuja aloitti Lappeenrannan toimistollamme kiinteistönpidon asiantuntijana juuri ennen ensimmäisiä koronarajoituksia.
Ensimmäisenä työpäivänä kaikkia vähän huvitti, ettei ollut lupaa kätellä. Seuraavalla viikolla arkemme muuttui kuitenkin kertaheitolla, kun työntekijöiden suositeltiin jäävän etätöihin ja samassa rytäkässä myös koulut siirtyivät etäopetukseen. Myös Anna siirtyi tekemään töitä kotoa käsin – ensimmäistä kertaa työurallaan.
“En tuntenut siinä tilanteessa juuri ketään työkavereistani, enkä osannut käyttää uuden työpaikan järjestelmiä. Opettelin uusia töitä samalla, kun opetin ekaluokkalaista kouluhommissa ja laitoin perheelle ruokaa”, Anna kertoo poikkeuksellisesta keväästä.
Olen päässyt osaksi mukavaa työyhteisöä ja pomollani on riittänyt joustoa aikatauluissa ja työsuorituksissa
Anna Vähä-Nuuja
Annan pomo Risto Havo riensi hätiin, jotta Anna saisi tarvitsemansa perehdytyksen uudessa työpaikassa. Perehdytystä jatkettiin puhelimessa ja etäyhteydellä.
“Haastavissa tilanteissa Ristolla on riittänyt joustoa aikatauluissa ja työsuorituksissa. Olen tehnyt parhaani töiden järjestämisestä etänä, ja koen, että Risto on arvostanut sitä. Olen kiitollinen, että olen koronasta huolimatta päässyt osaksi mukavaa työyhteisöä”, Anna sanoo.
Timo-Mikael jäi kuormituksen jalkoihin – “Pomoni kuunteli herkällä korvalla tilannettani ja halusi ratkaista sen”
Hankekehityspäällikkömme Timo-Mikael Sivula oli työskennellyt jo pidemmän aikaa kovan kuormituksen alla, kunnes hän hiljalleen alkoi huomata työn tehokkuutensa hieman heikenneen.
Kehossa alkoi tuntua yhtäkkistä voimattomuuden tunnetta, mikä oli selkeä merkki siitä, ettei töissä voisi jatkaa enää samaan malliin jaksamisen äärirajoilla. Niinpä Timo-Mikael päätti nykäistä pomoaan hihasta.
“Pomoni Tuomo Niemelä kuunteli herkällä korvalla tilannettani ja halusi ratkaista sen. Keskustelimme yhdessä työtehtävieni sisällöstä ja sovimme selkeät suuntaviivat, joilla työn kuormitusta saadaan vähennettyä”, Timo-Mikael kertoo.
Pomoni kuunteli herkällä korvalla tilannettani ja halusi ratkaista sen.
Timo-Mikael Sivula
Avoin ja keskusteleva suhtautuminen yllätti Timo-Mikaelin positiivisesti
Keskustelun jälkeen Timo-Mikaelin mieli keveni ja tulevaisuus alkoi jälleen näyttää valoisammalta. Työn kuormitusta saatiin laskettua ripeästi ja tilanne onneksi helpottui.
“Avoin ja keskusteleva suhtautuminen kuormittuneisuuteeni osoitti minulle, kuinka Tuomo arvostaa minua ihmisenä ja kollegana. Kokemukseni perusteella vain harvassa yrityksessä tuen saaminen on lähellekään samaa tasoa”, Timo-Mikael sanoo.
Veera sai tarvitsemaansa joustoa, kun kutsu kävi jatko-opintoihin
Projekti-insinöörimme Veera Varis aloitti työt Kuopion toimistollamme vuosi sitten, kun hän oli saanut kouraansa tuoreet rakennusinsinöörin paperit. Kuitenkin jo muutaman kuukauden kuluttua hän sai kuulla päässeensä jatko-opiskelemaan tietojohtamista Tampereen yliopistolle.
“Halusin jatkaa töitä Granlundilla opintojen ohella, sillä halusin kehittyä ammatillisesti myös rakennusalalla, vaikka jatkokoulutus ei suoranaisesti liittynyt rakentamiseen tai rakennuttamiseen”, Veera kertoo.
Silloin minusta tuntui, että työpanostani arvostetaan ja minusta välitetään
Veera Varis
Veeraa jännitti kuinka hänen pomonsa Pekka Turunen suhtautuisi uutisiin, ja olisiko osa-aikatyö ylipäätään mahdollista.
Veera keräsi rohkeutensa ja päätti ottaa asian puheeksi pomonsa Pekan kanssa. Pekka ei nähnyt asiassa ongelmaa, vaan kannusti Veeraa kehittämään itseään. Pekka auttoi järjestelemään työt niin, että Veera pystyi suorittamaan opintojaan töiden ohella, eikä itselle tärkeästä työpaikasta tarvinnut luopua.
“Silloin minusta tuntui, että Pekka aidosti välittää minusta ja arvostaa työpanostani, vaikka olenkin vielä ihan aloittelija muihin kokeneempiin työkavereihin verrattuna”, Veera kertoo.