Uupumus oli kova pala nieltäväksi

“Se, että joutuisin myöntämään, etten pysty johonkin, tuntuisi suurimmalta epäonnistumiselta.” Tämä on lause, jota toistelin mantran lailla itselleni vielä pari vuotta sitten

Muistan ajatelleeni, että mitä enemmän teen, sitä tärkeämpi olen yritykselle, jossa työskentelen. Paikalleen pysähtyminen oli minulle punainen vaate.

Minulla on aina ollut vahva eteenpäin menemisen tarve – koko ajan on pakko kehittyä, ei saa jäädä paikalleen. Ajattelin, että olen sellainen pilari työyhteisössä, joka on pakollinen ja jopa korvaamaton.

Vaikka hoidin työni mallikkaasti, ylitin jatkuvasti itseni ja urani eteni varsin nousujohteisesti, kärsin samaan aikaan varsin monelle nuorelle asiantuntijalle yleisestä huijarisyndroomasta: “Milloin paljastuu, etten osaakaan mitään?”.

Kun huomasin, ettei keskittymiskykyni enää riittänyt, enkä saa asioita aikaiseksi, alkoi elämä tuntua ahdistavalta.

Jere Korpisalo

Mistä huomasin ensimmäisiä uupumuksen merkkejä?

Vuoden 2022 aikana havahduin siihen, että itseltään liikojen vaatiminen oli vienyt veronsa; työ ei tuntunut yhtä innostavalta kuin aikaisemmin, eikä hommat edistyneet entiseen tapaan.

Olin tottunut tiettyyn tehokkuuteen. Kun huomasin, ettei keskittymiskykyni enää riittänyt, enkä saa asioita aikaiseksi, alkoi elämä tuntua ahdistavalta.

Huomasin, että elämästä oli tullut liukuhihnamaista suorittamista. Minulla ei ollut energiaa mihinkään muuhun kuin työhön. Sosiaalinen elämäni oli hyvin kapeaa, eikä kiinnostusta vapaa-ajan harrastuksiin enää löytynyt.

Silti samaan aikaan takaraivossa oli ajatus, että pitää jaksaa painaa, eikä pidä valittaa.

Lopulta signaali uupumuksesta tuli ulkoa päin

Samaisena syksynä minulle tarjottiin uutta hankekehityspäällikön tehtävää Granlundilla. Se oli itselleni heräte. Tunsin, että nyt on tosi rankkaa ja uusi työnkuva toisi mukanaan niin paljon lisävastuuta, että nyt on pakko tehdä jotain, että selviän.

Psykologiystäväni oli seurannut jo hetken aikaa kipuiluani ja epäili, josko taustalla voisi olla tarkkaavaisuushäiriötä. Hän ehdotti, että kävisin työterveydessä.

Elettiin syksyä 2022, kun lopulta menin työterveyshoitajalle juttelemaan tilanteestani. Minulle tehtiin ADHD- ja masennusseulat, ja sain lopulta masennusdiagnoosin.

Päällimmäinen tunteeni oli helpotus. Se oli ensimmäinen sysäys eteenpäin. Muistan ajatelleeni, ettei varmasti tule olemaan kivaa vielä pitkään aikaan, mutta olo oli motivoitunut.

Niinpä päätin aloittaa terapian ja hyppäsin uuteen pestiin, vaikka rehellisesti sanoen elin samaan aikaan jaksamiseni rajamailla.

Nyt on pakko tehdä jotain, että selviän.

Toinen heräte minulle tuli syksyllä 2023 normaalin työterveyslääkärin kontrollikäynnin yhteydessä. Selvisi, että masennuksen hoidossa ei ole tapahtunut toivottua edistymistä. Työterveyslääkärillä oli myös toinen huolestuttava uutinen: minulla todettiin vakava työuupumus.

Olin tavallaan odottanutkin, että signaali uupumuksesta tulee ulkopuolelta. En olisi ikinä uskaltanut itse tehdä sitä aloitetta.

Esihenkilö reagoi parhaalla mahdollisella tavalla

Tiesin, että voin avata tilannettani luottoesihenkilölleni Jani Säisälle, jonka kanssa pystyn juttelemaan kaikesta maan ja taivaan välillä. Asiasta Janin kanssa avoimesti juteltuani päätimme yhteistuumin, että jäisin sairauslomalle marraskuussa 2023. Luopumisen tuska omista töistä ja työyhteisöstä tuntui kyllä aluksi vaikealta.

Jani totesi, että nyt prioriteetit kääntyvät työstä muualle. Tärkeintä on, että hoidan itseni terveeksi ja kiirettä takaisin ei ole. ”Nyt huilaat ihan oikeasti”, eräskin kollega viestitti minulle. Tuli sellainen olo, että ehkä ne siellä selviävät ilman minua.

Ensimmäisinä viikkoina sairauslomalle jäädessäni huomasin, miten “suorittaja-Jere” nosti jälleen päätään. Tuntui, että kovin paine palata töihin oli minulla itselläni.
Totaalisen pysähtymisen myötä huomasin, että vähitellen ääni alkoi muuttua omassakin päässä.

Luopumisen tuska omista töistä ja työyhteisöstä tuntui kyllä aluksi vaikealta.

Totaalinen pysähtyminen oli käänteentekevä piste

Kaksi kuukautta kestänyt sairausloma tarjosi minulle mahdollisuuden pysähtyä ja keskittyä itseeni sekä omaan hyvinvointiini. Yksi tärkeimmistä opeista itselleni oli se, että oman terveyden pitäminen etusijalla on työelämässäkin tärkeää.

Nämä opit repussani palasin hankekehityspäällikön tehtävään alkuvuodesta 2024.

Kävimme Janin kanssa keskustelua siitä, pitäisikö minun palata vanhaan työnkuvaani kuormituksen hillitsemiseksi. Pohdimme tätä rauhassa, ja tulimme siihen tulokseen, että jatkan hankekehityspäällikön tehtävässä, mutta tehtävänkuvaa pyritään rajaamaan paremmin.

Niinpä palasin alkuun 60 % työaikaa tehden, mistä siirryin hetki sitten omasta tahdostani 80 % työaikaan. Kevennetyn työajan lisäksi töihin palaamista on helpottanut myös tulokset, jotka sain neuropsykologisista tutkimuksista. Minulla todettiin ADD eli tarkkaavaisuushäiriö. Se kyllä selitti monta asiaa.

Olo on muutenkin monin verroin kevyempi nyt. Nykyään, kun päätän työpäivän, minulla on mahdollisuus ja voimavaroja ajatella, että mitä haluaisin tehdä – se tuntuu mahtavalta. Ilman pysähtymistä tilanne olisi voinut mennä niin pitkälle, että olisin menettänyt työkykyni kokonaan.

Hyödyllisiä linkkejä:

Työterveyslaitos: Miten voit? -työhyvinvointitesti

Tietoa työuupumuksesta (Mieli ry)

Tunnista työuupumus ajoissa (Mielenterveyden keskusliitto)

Työuupumus eli burn out (Terveystalo)